Urheiluhöystettä

5.6.2013

Paini, kreikaksi pale ja latinaksi lucta, on ilmeisesti ihmissuvun vanhin urheilulaji.
Paini, kreikaksi pale ja latinaksi lucta, on ilmeisesti ihmissuvun vanhin urheilulaji.

Risto Hirvonen

Urheiluun on kuulunut sen ylevien tavoitteittensa ohella myös viihteellisyys; yleisön viihdyttäminen.

Jo Antiikin aikana runsaat 2 000 vuotta sitten sen ajan ihmiset kokoontuivat urheilunäytöksiin. Ja niissä olikin katsottavaa, ehkäpä tänään ajatellen enemmän kuin tarpeeksi.

Paini, jota nyt ollaan lynkkaamassa pois olympialaisten ohjelmasta, oli jo noina aikoina kiinnostavimpia tapahtumia.

Ja entä sen viihteellisyys: sitä todellakin oli, kun painijat ensin valeltiin oliiviöljyllä yltä ja päältä ja sen jälkeen alettiin painimaan – mistä  kiinni sai... Ja kaiken kukkuraksi yleisö sai nähdä painijat alastomina!

Tuo alastomuus selittyy sillä, että vaikka muutoin elämisen tavat olivatkin rajunoloiset, niin ihmisen kehoa ja sen kauneutta jumaloitiin antiikin Kreikassa. Sehän näkyy myös sen ajan kuvanveistotaiteessa.

Mutta että tämän päivän painikisoissa painijat esiteltäisiin alastomina ja sen jälkeen  eikun painimaan – siinäpä olisi  höystettä sitä kaipaaville kisatapahtumille...

                                    ***

Myöhempinä aikoina on tietysti eletty toisenlaisia aikoja, ja urheilu on korotettu lähes pyhyyden alttarille. ”Terve sielu terveessä ruumiissa” on tuon ajan kaikuja.

Suomessakin urheilutoiminta nähtiin runsas sata vuotta sitten jopa porttina oman itsensä kehittämiseen ja parempaan elämään. Silloin urheiluseuroja syntyi lähes vyöryn tavoin maalaiskyliä myöten.

Oli myös muunlaisia ihanteita ja niihin kuuluivat raittiusaatteet ja -liikkeet, joiden tehtävänä oli kohottaa kansan moraalitasoa.

Entä tänään – missä mennään?

Ainakin voidaan sanoa, että urheilu on omalla tavallaan pinnallistunut ja uudelleen viihteellistynyt. Kansa kyllä janoaa edelleen suuria saavutuksia, mutta sille on tarjottava samalla myös huvitusta. Näin ajatellaan ja näin toimitaan.

Tässä ruletissa  ovat tietysti  mukana myös mediat, tiedotusvälineet.  Televisioyhtiöt maksavat urheilutapahtumien tv-oikeuksista itsensä kipeiksi saadakseen katsojat pysymään omilla kanavillaan. Ja samalla rahastavat katsojia ”korttipelillään”.

Kehitys, tämä viihteellisyys, on johtanut tiedotusvälineissä urheilun pinnalliseen käsittelyyn: pohdintaa  ajan  ilmiöistä on enää vähän. Ja  kun urheilu näkyy julkisuudessa viihteen väreissä, se ei ole silloin sen koko kuva, vaan  pintaa.

Urheilujournalismi tiedon kerääjänä ja etenkin sen analysoijana on kapeutunut ja menettämyt merkitystään joka sille kuuluisi.

Meidän lehtien lukijoiden, tv-katsojien ja radion kuuntelijoiden on kuitenkin hyvä tietää, mitä  tulosten ja sankaruuksien takana tapahtuu urheilun valtavirroissa.

Ja siellähän tapahtuu kaiken aikaa –  Lahden MM-hiihtojen dopingkatastrofin taustoistakaan meidän urheilujournalisteillamme ei ollut mitään  hajua etukäteen, vaikka se oli paljastuessaan veret seisauttava tapahtuma –  hiihtelimme  perässä tullen...

Taloudellisten kytkösten ja vallankäytön kiemuroiden tutkiminen kuuluisi  niin ikään urheilujournalismimme tehtäviin – samoin kuin sen selvittäminen mihin suuntaan urheilijan itsensä asema on menossa  ison pyörän pyöriessä. Ja miten me Suomessa koko kansana voisimme olla liikkuvampia ja siitä nauttivimpia. Ja että pienilläkin urheiluseuroilla on osansa kokonaisuudessa.

Urheilussa liikkuu itse asiassa isot asiat, kun sen ympärillä häärivät monet tahot kukin omaa etuaan tavoitellen – onhan eräs huomioitsija, jonka nimeä en nyt tässä muista, sanonut, että urheilu ongelmiensa kanssa on sahaamassa omaa oksaansa.

                      ***

Tässä tuli nyt ruodittua etenkin urheilujournalismia, mutta asioilla tahtoo olla myös se toinen puolensa. Ja tässä asiassa se tuli vastaan, kun äskettäin palkittiin Vuoden journalisti. Ja yllätys, yllätys, hän oli urheilutoimittaja; Ilta-Sanomien Pekka Holopainen.

Olikin mielenkiintoista lukea valitsijaraadin perustelut hänen valinnastaan: ”Pekka Holopainen tarttuu rohkeasti vaikeampiinkin urheiluaiheisiin ja selvittää niitä seikkaperäisesti lennokkaalla ja suorasukaisella tyylillään. Hän ei kumarra kuvia tai istituutioita. Doping ja urheilun talouskysymykset ovat hänen erikoisalaansa siinä kuin urheilumaailman ajankohtaiset sankarit ja konnatkin”.

Totuuden puhujia on aina kivitetty, mutta joskus palkitaankin. Onneksi olkoon!