Tervetuloa KuHi -taloon

25.4.2012


Kun perhe saa lisäystä, se on iso tapahtuma. KuHi:n jäsenperhekin on saanut uuden tulokkaan: se on nämä seuran uudet kotisivut. Oikeastaan tämä tulokas on talo - KuHi-talo. Sen yhdessä sopukassa naputtelen minäkin tätä pientä tarinaa. Tässä talossa on monta ovea, sen olen huomannut. Tuolla seinän takana tunnutaan suunnittelevan kesän soutuja, tuolla on hiihtoväkeä koolla ja tuolla toisaalla jaetaan  talkoovuoroja. Ovet käyvät... Kun KuHi:lle on sinulla asiaa, niin koputus vaan ovelle ja sinulle avataan. Ja jos olet ihan ensikertalainen ja haluat liittyä joukkoon mukaan, niin siihenkin löytyy oma ovi ja voit ilmoittautua  tasavertaiseksi jäseneksi muiden kanssa. Ja vielä: voit halutessasi jättää viestisi ja kommettisi meille kaikille muille. Tästä tuleekin eräs asia mieleen: kun tiedän että KuHi:n joukoissa on tunnettuja ja tunnustettuja kalamiehiä ja -naisia, niin pistäkääpä viesti meille vähemmän taitaville pyytäjille, että mistä ja millä tavalla niitä  isomuksia saa...                                            
                                           ***
Tuossa tuli vähän kuvailtua, millaista tämä nykyaikainen tiedonvälitys ja viestintä on. Kaikilla arvonsa tuntevilla urheiluseuroillakin on omat kotisivunsa ja sähköpostikanavansa, jotka nykyaikaisella tavalla viestittävät seuran toimintoja, ja joiden kautta myös urheiluseuraan voidaan saada nopsasti yhteys. KuHi haluaa olla tässä kehityksessä mukana ja sen vuoksi sivujemme ilmettä ja toimivuutta on uudistettu. Ajan mukana sivujen informaatiokin pikku hiljaa  täydentyy. Kun Turusen Airi, seuramme sihteeri/taloudenhoitaja, esitteli näitä sivuja ensimmäistä kertaa, piirtyi siitä kuva ikään kuin KuHi-talosta, jossa voi piipahtaa ja kuulostella mitä taloon ja sen väelle kulloinkin kuuluu. Kaiken tämän uuden nykyajan mahdollistaa Internet - tuo ihmeellisyyksien ihmeellisyys kautta tämän planeetan, jota Maaksi kutsutaan. Miten me olemmekaan voineet tulla toimeen ennen nettiä, ilman sanomalehtiä,  ilman kännyköitä, ilman tv:tä ja ilman radiotakin? On vain tultu, kun tulevaisuutta emme ole osanneet ennalta tietää.                                            ***
Ennen tätä sähköistä aikakautta  ihmisten väliset viestit kulkivat henkilökohtaisesti; tavaten ja nyrkkipostia lähetellen. Tapaa voi suositella vieläkin eikä se tule häviämäänkään niin kauan kuin ihmiskunta on olemassa. Aikoinansa urheiluseurojen viestintää ovat hoitaneet mm. itse toimitetut seinälehdet. Niihin oli koottu tiedotteita ja ilmoituksia, tarinoitakin ja omia piirroksia valokuvien sijasta. Työni puolesta pääsin kerran tutustumaan noihin seinälehtiin Kuopion Riennon kerhokämpällä. Yllätyin niiden monipuolisuudesta. Ja omalla tavallaan yllätys oli sekin, että noita seinälehtiä oli joskus 1920-luvulla ollut kokoamassa mies nimeltään Tatu Pekkarinen - sittemmin kuplettimestarina tunnettu, jonka sepittämiä lauluja yhäkin kuulee radiosta. Tämän Pekkarisen Tatunkin alkujuuret ovat ulottuneet urheiluseuraan niin kuin monen muunkin suomalaisen tunnetun taiteilijan.
                                              ***
Ajan hengen mukaan noissa seinälehdissä on käyty yhteiskunnallista kritiikkiäkin, sillä köyhyys oli lähes kaikessa läsnä. Mahdollisuudet koulunkäyntiin olivat myös rajalliset, jos niitä verrataan tähän päivään.  Niinpä urheiluseura saattoi olla eräänlainen opinahjo ja tiennäyttäjä. Tässä hengessä lehti opasti lukijoitaan - esimerkiksi tällä tavoin erään kirjoittajan mukaan: "Meidän naisten tulisi tietää, mikä meidän tehtävämme on elämässä, vaan ehkä aniharvat sen oikein käsittävät. Tärkeimmäksi elämän tehtäväksi lasken oman itsemme kasvatuksen. Kumpa siihen kykenisimme niin pystyisimme muuhunkin suurempaan työhön..." Kauniisti ja paljon sanottu. Mutta ei tuolloin huumoriakaan unohdettu. Sitä oikein viljeltiin. Tästä puolesta on lehden sivuilta joitakin repliikkejä, jotka kuvastavat seuran toimijoiden senaikaisia läheisiä suhteita ja tunteita. "Koska rupeatte irvistelemään niin minä teen suuren tunnustuksen, että minusta tulee perheenisä! sanoi Kortelan Kalle seuran ukkojen toimikunnan kokouksessa." "Kevytkenkänen, vaan ei kevytmielinen, sanoi mestari Pohjolainen vaimoaan." "En ruppee johtajaksi, sillä minulla on joka ilta perhekokkous, sanoi Tuhkas-Eino kun voimistelun johtajaksi ehdotettiin." "No sepä muksahti kuin raahamjaahosäkki, sanoi Tuhkas-Eino kun Heikkis-Anttia mattoon löivät painihuoneella." "Kiireet aajat ja riijuun kanssa paljon tekemistä, sanoi Nissisen Eemil, kun seinälehden toimittajaksi ehdotettiin ."                                        ***
Niitä on tänäkin päivänä, noita erilaisia kiireitä. Mutta aina on kavereiden kesken muistettu viestittää: pidetään yhteyttä! KuHi-talokin on nyt rakennettu noille kuhinoille, pitämään yhteyttä.
Lähde: Risto Hirvonen 25.4.2012Kun perhe saa lisäystä, se on iso tapahtuma. KuHi:n jäsenperhekin on saanut uuden tulokkaan: se on nämä seuran uudet kotisivut. Oikeastaan tämä tulokas on talo - KuHi-talo. Sen yhdessä sopukassa naputtelen minäkin tätä pientä tarinaa. Tässä talossa on monta ovea, sen olen huomannut. Tuolla seinän takana tunnutaan suunnittelevan kesän soutuja, tuolla on hiihtoväkeä koolla ja tuolla toisaalla jaetaan  talkoovuoroja. Ovet käyvät... Kun KuHi:lle on sinulla asiaa, niin koputus vaan ovelle ja sinulle avataan. Ja jos olet ihan ensikertalainen ja haluat liittyä joukkoon mukaan, niin siihenkin löytyy oma ovi ja voit ilmoittautua  tasavertaiseksi jäseneksi muiden kanssa. Ja vielä: voit halutessasi jättää viestisi ja kommettisi meille kaikille muille. Tästä tuleekin eräs asia mieleen: kun tiedän että KuHi:n joukoissa on tunnettuja ja tunnustettuja kalamiehiä ja -naisia, niin pistäkääpä viesti meille vähemmän taitaville pyytäjille, että mistä ja millä tavalla niitä  isomuksia saa...                                            
                                           ***
Tuossa tuli vähän kuvailtua, millaista tämä nykyaikainen tiedonvälitys ja viestintä on. Kaikilla arvonsa tuntevilla urheiluseuroillakin on omat kotisivunsa ja sähköpostikanavansa, jotka nykyaikaisella tavalla viestittävät seuran toimintoja, ja joiden kautta myös urheiluseuraan voidaan saada nopsasti yhteys. KuHi haluaa olla tässä kehityksessä mukana ja sen vuoksi sivujemme ilmettä ja toimivuutta on uudistettu. Ajan mukana sivujen informaatiokin pikku hiljaa  täydentyy. Kun Turusen Airi, seuramme sihteeri/taloudenhoitaja, esitteli näitä sivuja ensimmäistä kertaa, piirtyi siitä kuva ikään kuin KuHi-talosta, jossa voi piipahtaa ja kuulostella mitä taloon ja sen väelle kulloinkin kuuluu. Kaiken tämän uuden nykyajan mahdollistaa Internet - tuo ihmeellisyyksien ihmeellisyys kautta tämän planeetan, jota Maaksi kutsutaan. Miten me olemmekaan voineet tulla toimeen ennen nettiä, ilman sanomalehtiä,  ilman kännyköitä, ilman tv:tä ja ilman radiotakin? On vain tultu, kun tulevaisuutta emme ole osanneet ennalta tietää.                                            ***
Ennen tätä sähköistä aikakautta  ihmisten väliset viestit kulkivat henkilökohtaisesti; tavaten ja nyrkkipostia lähetellen. Tapaa voi suositella vieläkin eikä se tule häviämäänkään niin kauan kuin ihmiskunta on olemassa. Aikoinansa urheiluseurojen viestintää ovat hoitaneet mm. itse toimitetut seinälehdet. Niihin oli koottu tiedotteita ja ilmoituksia, tarinoitakin ja omia piirroksia valokuvien sijasta. Työni puolesta pääsin kerran tutustumaan noihin seinälehtiin Kuopion Riennon kerhokämpällä. Yllätyin niiden monipuolisuudesta. Ja omalla tavallaan yllätys oli sekin, että noita seinälehtiä oli joskus 1920-luvulla ollut kokoamassa mies nimeltään Tatu Pekkarinen - sittemmin kuplettimestarina tunnettu, jonka sepittämiä lauluja yhäkin kuulee radiosta. Tämän Pekkarisen Tatunkin alkujuuret ovat ulottuneet urheiluseuraan niin kuin monen muunkin suomalaisen tunnetun taiteilijan.
                                              ***
Ajan hengen mukaan noissa seinälehdissä on käyty yhteiskunnallista kritiikkiäkin, sillä köyhyys oli lähes kaikessa läsnä. Mahdollisuudet koulunkäyntiin olivat myös rajalliset, jos niitä verrataan tähän päivään.  Niinpä urheiluseura saattoi olla eräänlainen opinahjo ja tiennäyttäjä. Tässä hengessä lehti opasti lukijoitaan - esimerkiksi tällä tavoin erään kirjoittajan mukaan: "Meidän naisten tulisi tietää, mikä meidän tehtävämme on elämässä, vaan ehkä aniharvat sen oikein käsittävät. Tärkeimmäksi elämän tehtäväksi lasken oman itsemme kasvatuksen. Kumpa siihen kykenisimme niin pystyisimme muuhunkin suurempaan työhön..." Kauniisti ja paljon sanottu. Mutta ei tuolloin huumoriakaan unohdettu. Sitä oikein viljeltiin. Tästä puolesta on lehden sivuilta joitakin repliikkejä, jotka kuvastavat seuran toimijoiden senaikaisia läheisiä suhteita ja tunteita. "Koska rupeatte irvistelemään niin minä teen suuren tunnustuksen, että minusta tulee perheenisä! sanoi Kortelan Kalle seuran ukkojen toimikunnan kokouksessa." "Kevytkenkänen, vaan ei kevytmielinen, sanoi mestari Pohjolainen vaimoaan." "En ruppee johtajaksi, sillä minulla on joka ilta perhekokkous, sanoi Tuhkas-Eino kun voimistelun johtajaksi ehdotettiin." "No sepä muksahti kuin raahamjaahosäkki, sanoi Tuhkas-Eino kun Heikkis-Anttia mattoon löivät painihuoneella." "Kiireet aajat ja riijuun kanssa paljon tekemistä, sanoi Nissisen Eemil, kun seinälehden toimittajaksi ehdotettiin ."                                        ***
Niitä on tänäkin päivänä, noita erilaisia kiireitä. Mutta aina on kavereiden kesken muistettu viestittää: pidetään yhteyttä! KuHi-talokin on nyt rakennettu noille kuhinoille, pitämään yhteyttä.
Lähde: Risto Hirvonen 25.4.2012