Paremmat eväät

8.7.2012


Eräänä kesäisenä päivänä tiedotusvälineet kertoivat peruskoulun tuntijaon uudistuksesta lähitulevaisuudessa. Sen mukaan opetukseen tullaan lisäämään liikuntaa, historiaa ja taiteita. Liikunnan lisäämiseen on huomattu tarvetta sen vuoksi, että osa koulunuorisostamme on lihavia eivätkä liiku tarpeeksi. Ja ne jotka liikkuvatkin, tarvitsevat opastusta. Perimmältään kyse on siitä, että nuorisomme saisi liikunnasta elämäntavan, joka antaisi terveyttä myöhemmälle iälle ja pituuttakin siihen. Ei huono tavoite. Kun jotakin lisätään, on toisesta pois otettava, ja uskonnonopetusta vastaavasti vähennetään. Harvemmin ministereiden päätä silitetään, mutta nyt opetusministeri Jukka Gustafssonille on ainakin hattua nostettava: hän on uudistuksen vetäjänä pitänyt jalat tanakasti maassa, kun köyden toisessa päässä on vastaan harattu. Kun maan yhteisistä asioista päätetään, se on monasti vähän niin kuin olivat entisaikojen kylien väliset köydenvetokisat riihenpuintijuhlilla. Myös urheiluväki seuroineen ja liittoineen voi olla tyytyväinen liikuntatuntien lisäämiseen: kentille ja saleille saadaan ikään kuin "valmiimpia" varhaisnuoria koulun kautta. Ehkä koulut ja urheiluseurat voivat vastaisuudessa myös löytää paremmin toisensa.                                         
                                       ***
Tärkeää on se, miten liikuntatunteja tullaan nyt kehittämään, kun niille on opetuksessa enemmän tilaa. Tavoite pitäisi olla, että oppilaat todellakin tykkäisivät liikunnasta - että noille tunneille tultaisiin halukkaasti. Vasta silloin uudistus on lopullisesti onnistunut ja lyönyt itsensä läpi. Arvostus liikuntaa kohtaan on aikojen kuluessa vaihdellut, niin kuin hyvin tiedämme. Muistanpa tässä vielä omien alakoululuokkieni ajoilta, että koulullamme ei ollut urheilukenttää olleenkaan, eikä koko kylällä. Välitunneilla pelattiin nelimaalia piha-alueen koivujen lomassa. No, talvella kyllä lumisia kenttiä riitti, ja koulumatkat hiihdettiin niin etteivät yhdet tervatut ja paahdetut sukset riittäneet. Ja keväisin ja syksyisin kouluun juostiin metsäpolkuja niin että metsot rymistelivät pakoon. Nuo ajat vuosikymmeniä sitten olivat oikeastaan sellaista aikaa, että jokapäiväiseen elämään kuului ikään kuin luonnostaan liikkuminen ja liikunta. Samoin se, että käsillä oli kaiken aikaa jotakin tekemistä. Eivät silloin kuntosalit tulleet mieleen - ja jos niitä olisi ollutkin, niille olisi naurahdeltu. Mutta nyt on toisin; elämä on teknistynyt ja automatisoitunut. Välttämättä liikkua ei tarvitse, mutta tämä tie on sitten lyhkäinen.  
                                               ***
Kun nyt vähän ihmetellen seuraamme Kenian ja muiden ns. kehittyvien maiden urheiluvoimaa ja laajuutta, niin ei tässä mitään ihmettelemistä ole. Keniassa juostaan kuvainnollisesti samoilla poluilla kuin me suomalaiset juoksimme Nurmen, Kolehmaisen ja Iso-Hollon aikoina. Ehkä tämän saman asian voisi sanoa toisinkin: Charles Darwin, lajien synnyn oivaltaja, huomasi aikoinaan, että kaikki elollinen elämä on kehittynyt kulloisistakin olosuhteista lähtien.  Tässä on luonto itse ollut valitsijana, tien näyttäjänä. Siten ainoastaan ympärillä olevat olosuhteet ovat vaikuttaneet miljoonien vuosien saatossa kunkin lajin kehitykseen - muuttaneet ja muovanneet niin eläinkuntaa kuin kasvikuntaakin. Ja ihmisestä itsestään puheen ollen; ihminen on ollut samassa muutoksessa mukana luonnon yhtenä osana, ja tämä menossa oleva yhä kiihtyvä teknistyminen muuttaa edelleen ihmistä - ja on jo niin tehnytkin. Sen vuoksi ihminen tarvitsee - kun se pystyy ainoana lajina ajattelemaan - itsensä opastamista pysyäkseen elossa ja pystyssä päin omana lajinaan täällä maapallolla. Nyt taidettiin kyllä lennähtää jo niin kauaskantoisiin ympyröihin, että on parasta palata tähän päivään ja sen arkeen. Ja huomata, että peruskouluamme todellakin edelleen kehitetään. Kun tuntijakoon tullaan lisäämään liikuntaa, sen lisäksi historian tuntemusta ja elämänkatsomusta ja annetaan myös sysäyksiä taiteiden maailmaan, niin tässä kaikessa on kaiketi ajateltu tulevaisuutta, nuorisomme parempaa tulevaisuutta. Voisimmeko niin rohkeasti olettaa, että tulisimme myös paremmiksi ihmisiksi?                               
                    ***
Vielä yhteen asiaan - siihen parhaaseen: Onnittelut KuHi:n soutumiehistölle upeasta toisesta sijasta Sulkavan 60 km:llä! Nyt saavutettu hopeasija ja kaksi edellistä voittoa ovat piirtyneet Sulkavan suursoutujen KuHi:n historiaan! Onnittelut myös soutuparille Riitta ja Tuomo Konttiselle SM-pronssista tuolla samanpituisella kuusikymppisellä. Jo nuo matkat herättävät kunnioitusta ja onnittelut päälle saavutuksista!
Lähde: Risto Hirvonen 8.7.2012